Vetoomus uuden yliopistolain 2020 puolesta!

Vanha yliopistolaki on tullut tiensä päähän nopeasti. Vuoden 2009 yliopistolaki ei suojele yliopistojen eritysluonnetta. Pikemminkin se on tehnyt yliopistoista tavallisten yritysten kaltaisia työnantajia, jotka voivat irtisanoa henkilöstöä silloinkin kun tekevät ylijäämäistä tulosta. Kaiken kukkuraksi laista puuttuu mekanismi, joka kykenisi estämään erottamisten mielivaltaisuuden tai tarkoitushakuisuuden. Yliopiston ulkopuoliset hallituksen jäsenet eivät ole täyttäneet heihin kohdistuneita virallisia odotuksia varainhankinnassa ja yhteiskuntasuhteiden tiivistämisessä. He eivät ole julkisuudessa esiintyneet aktiivisesti yliopistojen puolustajina.

Yliopistojen yhteiskunnallinen asema ja arvostus ovat laskeneet dramaattisesti 2010-luvulla. Ei myöskään ole evidenssiä siitä, että uusi yliopistolaki (tai sitä edeltäneet ja seuranneet monet muut samoihin oppeihin perustuneet uudistukset) olisivat parantaneet suomalaisten yliopistojen ”kansainvälistä kilpailukykyä”. Sen sijaan työhyvinvointitutkimukset ja arkihavainnot kertovat, kuinka alistumisen ja toivottomuuden tunteet ovat levinneet yliopistolaisten keskuudessa.

Yliopistodemokratia on purettu eikä yliopistojen autonomia ole missään muussakaan mielessä lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin. Tutkimuksen ja opetuksen osalta toimintamahdollisuudet ovat huonontuneet. Ainoastaan mahdollisuudet mielivaltaiseen ”muutosjohtamiseen” ovat lisääntyneet. Tuloksena on standardien aleneminen ja sekava kaaos, joka ei palvele yliopiston etua.